Fyysinen aktiivisuus ja työurat

Työntekijän tärkein pääoma työelämässä on hänen työkykynsä. Muutokset toimintakyvyssä ja terveydessä heijastuvat työkykyyn. Fyysisellä aktiivisuudella on keskeinen rooli työ- ja toimintakykyä uhkaavien tai heikentävien sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Riittävällä fyysisellä aktiivisuudella voidaan edistää ja ylläpitää sekä fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja näin säilyttää työkyky pitkälle eläkevuosiin asti.

Liikunta on osa terveellisiä elintapoja ja sen on osoitettu edistävän terveyttä ja painonhallintaa, vähentävän monien sairauksien riskiä sekä parantavan työ- ja toimintakykyä. Liikkunnan tiedetään vaikuttavan suotuisasti myös kansansairauksiemme – tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä mielenterveyden häiriöiden – ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen.

Liian vähäisen liikunnan voidaan arvioida aiheuttavan Suomessa 300–400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Näistä yli puolet aiheutuu sairauspoissaoloista ja työn tuottavuuden heikkenemisestä. Yleisimmät työkyvyttömyyden syyt ovat mielenterveyden häiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Tuki- ja liikuntaelin sairaudet, joiden perusteella työkyvyttömyyseläke yleisemmin myönnetään, ovat erilaiset selkäsairaudet, nivelrikko ja nivelreuma. Liikunnalla on todettu jonkin asteinen positiivinen vaikutus kaikkien näiden sairauksien ehkäisyssä ja/tai hoidossa.

Työikäisten fyysinen aktiivisuus

Suomalaisten liikkumistottumukset ovat muuttuneet viime vuosikymmenien aikana: vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt, mutta samaan aikaan liikkuminen työhön ja työssä on vähentynyt.

Vain noin puolet työikäisistä liikkuu kestävyyskunnon kannalta riittävästi, ja vain noin kymmenesosa työikäisistä täyttää terveysliikunnan suositukset kokonaisuudessaan. Vähemmän kuin viidennes harjoittaa lihaskuntoaan tarpeeksi. Viidennes työikäisistä ei liiku käytännössä lainkaan.

Myös entistä suurempi osa työmatkoista kuljetaan henkilöautolla. Työmatkojen osuus kaikista matkoista on 17 prosenttia ja 75 prosenttia työmatkoista tehdään henkilöautolla. Erityisesti lyhyissä henkilöautomatkoissa on potentiaalia omin lihasvoimin tehtävään liikkumiseen. (Liikennevirasto 2012.)

Nykyisten terveysliikuntasuositusten mukaan 18–64-vuotiaille suositellaan kestävyyskuntoa parantavaa reipasta liikuntaa useana päivänä viikossa yhteensä 2 t 30 min tai 1 t 15 min rasittavaa liikuntaa. Tämän lisäksi lihaskuntoa kohentavaa ja liikehallintaa kehittävää liikuntaa tulisi harjoittaa kahdesti viikossa. (UKK-instituutti 2012). Terveysliikunnalla tarkoitetaan riittävää fyysistä aktiivisuutta, joka tuottaa terveyttä hyvällä hyötysuhteella ja vähäisin vaaroin. Toisin sanoen työkykyä parantaakseen ei tarvitse lähteä urheilullisiin urotekoihin, vaan terveysliikuntasuositusten mukainen liikunta riittää työkyvyn ylläpitoon.

Istuva työelämä

Nykypäivän työelämän toimintakäytännöt eivät tue fyysistä aktiivisuutta. Yhä useamman työ on näyttöpäätetyötä ja monilla työpaikoilla kokouskäytännöt vaativat tuntien istumista ja paikallaan oloa. Kaikkea työpäivän aikaista istumista ei voi, eikä tarvitsekaan estää, mutta on hyvä tiedostaa runsaan istumisen riskit. Istuminen on haitallista myös fyysisesti aktiiviselle henkilölle, jos arjessa muu aika vietetään pääsääntöisesti istuen.

Yksittäisillä lyhyillä interventioilla tai kampanjoilla ei välttämättä saavuteta pitkäaikaista vaikutusta istumisen vähentämiseksi tai arjen aktiivisuuden lisäämiseksi. Tueksi tarvitaan myös muutoksia työskentelytapoihin ja uusia käytäntöjä, jotka tukevat fyysistä aktiivisuutta edistäviä valintoja arjessa.

Win-win-win

Fyysiseen aktiivisuuteen kannustaminen tuo työelämälle moninaisia hyötyjä.  Työpaikalla tehtävien terveyden ja työkyvyn edistämiseen tähtäävien toimenpiteiden osalta viivan alle jää vain voittajia. Tilanne on win-win-win. Työntekijän hyvä työkyky hyödyttää paitsi yksilöä itseään, myös työnantajaa ja yhteiskuntaa. Työntekijän terveys, työ- ja toimintakyky sekä elämänlaatu paranee. Työnantaja näkökulmasta sairauspoissaolot vähenevät, työnantajakuva paranee ja työn tuottavuus lisääntyy. Yhteiskunnan kannalta hyötynä on työn määrän säilyminen tai jopa lisääntyminen.

Työkyky osa työhyvinvoinnin kokonaisuutta

Yksistään liikkumisen ja terveellisten elintapojen tukemisen varaan yksilön  työhyvinvoinnin tukemista ei luonnollisestikaan voi jättää. Nykypäivän työelämässä yhä tärkeämpi osa työkykyä liittyy ammatilliseen osaamiseen, vaikutusmahdollisuuksiin ja työolosuhteisiin. Parhaimmillaan työhyvinvointia edistävä toiminta on, kun samanaikaisesti ja koordinoidusti kehitetään työntekijän terveyttä, toimintakykyä, osaamista sekä työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta ja työhteisön toimintatapoja. Ja vielä niin, että toiminnassa huomoidaan työntekijöiden ikään ja eri elämänvaiheisiin liittyvät tarpeet.

 

 

Venyttely